Katri Vala 

​

        Runoilija - Tulenkantaja 

​

​

Karin Alice Heikel o.s. Wadenström

s. 11.9.1901 Muonio

k. 28.5.1944 Ruotsissa, Eksjön parantolassa

Katri Vala kuului 1920-luvulla syntyneeseen Tulenkantajat ryhmittymään. Vala oli ensimmäisiä vapaamittaa käyttäviä runoilijoita ja hän pysyi uskollisena tyylilleen koko runoilijauransa ajan. Kaukainen puutarha -runokokelmastaan hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon.  Katri Vala oli paitsi runoilija, myös kääntäjä, kansakoulunopettaja ja kantaaottava pakinoitsija. 

​

Katrin isä Robert Wadenström toimi Ilomantissa metsänhoitajana. Katri Vala aloitti koulutaipaleensa Ilomansin kirkonkylän kansakoulussa.  Isän kuoltua vuonna 1911 Sandra-äiti muutti kolmen pienen lapsensa kanssa Porvoosee.  Ylioppilaaksi päästyään Katri toimi WSOY:ssä oikolukijana ja konelatojana, mutta ei viihtynyt työssään. Katri toimi kotiopettajaksi. Hän pääsi opiskelemaan Heinolan seminaariin ja valmistui kansakoulunopettajaksi.  Katri Vala toimi Ilomantsissa yläkansakoulun naisopettajattaren väliaikaisessa virassa vuodet 1925-1929. 

​

​

Katri Valan tuotanto

Kaukainen puutarha, 1924

Sininen ovi, 1926

Maan laiturilla, 1930

Paluu, 1934

Pesäpuu palaa, 1942

Kootut runot, 1945 postuumi

Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri, 1945 postuumi

Suomen kansan satuja, valikoinut 1946, postuumi

Suorasanaista 30-luvulta ja -luvusta, 1981 postuumi

Eikä minussa ollut pelkoa, 1991 postuumi